Lainaus kolumnista:
”Vuonna 1970 nuori tutkija Richard J. Ablin keksi prostataspesifisen antigeenin, PSA:n. Hänen pettymyksekseen ilmeni, että testi ei soveltunut seulontaan. Vuonna 2014 Ablin kirjoitti hyytävän historiikin otsikolla The Great Prostate Hoax. Siinä hän kuvaa, kuinka lääketeollisuuden jättiläisten, mainostoimistojen ja väkivahvojen lobbausryhmien yhteisvoimin PSA:n verimäärityksestä tehtiin terveiden miesten eturauhassyövän varhaiseen toteamiseen soveltuva seulontatesti. Miljoonapanostusten turvin vuonna 1989 käynnistetyt markkinointitapahtumat kehittyivät Yhdysvaltain kaikkien aikojen mittavimmaksi väestön seulontaohjelmaksi. Näin tapahtui, vaikka tiedettiin, että neljä viidestä positiivisesta PSA-löydöksestä on virheellisiä, mutta ne saattavat silti johtaa kivuliaisiin lisätutkimuksiin. Ja että joka viides eturauhassyöpä antaa negatiivisen tuloksen, eikä testi lisätutkimuksineenkaan kykene erottamaan vaarallisia kasvaimia uinuvista.”
”Suomessakaan PSA-määritys ei kelpaa seulontatestiksi eikä siten varhaisdiagnostiikan välineeksi oireettomilla miehillä. Silti ei voi olla ihmettelemättä, kuinka perusteellisesti sen käyttö on ankkuroitunut terveydenhuoltojärjestelmäämme. Jokaiseen terveystarkastukseen, työterveyshuollon sisäänpääsytutkimuksiin, vakuutustarkastuksiin ynnä muihin liittyy PSA-testi, joka ruksataan laboratoriolähetteisiin sen kummemmin miettimättä. Kuitenkin jo FDA:n testille oireettomien seulontaan myöntämä lupa oli ehdollinen. Tietoon perustuvan suostumuksen lauseke vaati, että tutkittavan tuli ymmärtää edellä luetellut PSA-testin puutteet ja etenkin, että testi voi johtaa hoitoihin, joihin voi liittyä vakavia komplikaatioita ja että testi ei lisää elinajanodotetta. Lauseke jäi hurskaaksi toiveeksi, eivätkä suomalaiset lähetteen ruksaajatkaan ole toimineet sen vastuullisemmin.”
Eero Saksela. PSA-testi, markkinavetoisen medisiinan kauhukakara. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2015;131(4):360-1. Kolumni.
Iris Pasternack 